Tietokoneet sekä niiden käyttö opetuksessa on kehittynyt huomattavasti ajan saatossa. Tässä asiassa on käyty läpi melkoinen kehityspolku, jotta on päästy ensimmäisistä opetuskoneista nykyajan tilanteeseen, jolloin opettajilla on runsaasti mahdollisuuksia käyttää tietotekniikkaa sekä erilaisia ohjelmia ja ohjelmistoja opetuksensa tukena. Vuosien saatossa erilaisten ohjelmistojen ja ohjelmien käyttöön on käytetty lukuisia erilaisia ohjelmointikieliä, joilla on ollut suurta vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka yksilöllistä opetusta tietokoneavusteisesti on kyetty antamaan.
Nykyisin kehitys on johtanut siihen, että puhutaan jo älykkäästä tietokoneavusteisesta opetuksesta, jossa pystytään huomioimaan laaja-alaisesti kunkin oppilaan yksilölliset tarpeet. Nykyisin toisinaan kuulee toisaalta puhuttavan siitä, ettei ohjelmistoja haluta juurikaan opetuksessa käyttää, koska halutaan rajoittaa lasten ja nuorten ruutuaikaa. Vastaväitteenä voidaan kuitenkin sanoa, että ohjelmat ja ohjelmistot ovat kiinteä osa nykyaikaa eikä niitä pitäisi täysin poissulkea myöskään opetuskäytöstä, vaan niitä pitäisi käyttää joko opetuksen tukena tai pienenä osana opetusta. On tietysti erittäin tärkeää huolehtia siitä, etteivät lapset ja nuoret vietä liikaa aikaa ruutua tuijottaen, mutta liiallisuuksiin ei tässäkään rajoittamisessa pitäisi mennä, koska tällöin voi jäädä hyödyntämättä monia tietotekniikan tarjoamia nykyaikaisia apukeinoja opettamiseen ja oppimiseen. Lasten ja nuorten ruutuajan rajoittaminen on myös vanhempien vastuulla ja voitaisiinkin sanoa, että ruutuaikaa kannattaa lähteä leikkaamaan ensisijaisesti sellaisista osioista, joista ei ole lapselle tai nuorelle juurikaan konkreettista hyötyä. Myös täysi-ikäisille suunnattujen erilaisten tietokonepelien käytön rajoittaminen on itsestäänselvä asia tässä ruutuajan rajoittamisessa. Lue lisää tietokoneavusteisen opetuksen kehityskulusta ja monista vaiheista Historia-osiosta.
Historia
Ensimmäiset opetuskoneet otettiin käyttöön jo vuonna 1927 ja ohjelmoidun oppimisen voidaan katsoa alkaneen jo 1950-luvulla. Fortran-ohjelmointikielet olivat avainasemassa luotaessa ensimmäisiä tietokoneavusteisia sovelluksia sekä opetusohjelmia. Rakenteeltaan ne muistuttivat kysymyspatteristoja, joita voidaan nykyään luoda tekstinkäsittelyohjelmistojen avulla.
Basic-ohjelmointikielen avulla voitiin luoda tietokoneavusteisia oppitunteja käytettäessä opetusmenetelmää, jota kutsuttiin ohjelmoiduksi oppimiseksi. Tähän suuntaukseen vaikutti skinneriläinen behaviorismi, jonka mukaisesti oli mahdollista suunnitella oppitunnit etukäteen erittäin tarkasti, kunhan vain opetuksen tavoitteet olivat tiedossa.
Logo-ohjelmointikieleen siirryttäessä oli mahdollista suunnitella opetusohjelmia, jotka noudattivat kognitiivisia oppimisnäkemyksiä. Tämä ohjelmointikieli oli helposti opittava ohjelmointikieli käytännönläheisyytensä ansiosta.
Nykyaikaisen oppimisen haasteena on kasvanut informaatiotulva ja se miten kykenemme käsittelemään tätä valtavaa tiedon määrää. Tärkeimpiä kysymyksiä ovat: miten löydän oikeaa tietoa ja miten osaan erotella tarpeellisen tiedon itselleni tarpeettomasta tiedosta?
Yksilöllisyys lisääntyi tietokoneavusteisessa oppimisessa suurin harppauksin, kun alettiin käyttää uudenlaisia ohjelmointikieliä, kuten Lispin ja Prologin ohjelmointikieliä. Tällöin tuli mahdolliseksi rakentaa sovelluksia, jotka toimivat tekoälyn pohjalta. Yksilöllisyys on päivän sana, minkä vuoksi tämä onkin tietokoneavusteisen opetuksen osalta tärkeä ominaisuus!
Toisinaan tietokoneavusteista opetusta kritisoidaan liiallisesta opettajakeskeisyydestä ja tämä onkin asia, johon opettajien tulee kiinnittää huomiota – onko oma opetus liian opettajakeskeistä ja keskittyykö se liiaksi määrälliseen oppimiseen laadulliseen oppimiseen keskittymisen sijaan? Nykyaikana on alettu puhua myös älykkäästä tietokoneavusteisesta opetuksesta, joka viittaa sellaiseen tietokoneavusteiseen opetukseen, joka on oppilaskeskeistä ja jossa korostetaan oppimisen laadullista puolta. Onko sinun opetuksesi älykästä tietokoneavusteista opetusta vai onko se liian opettajakeskeistä?
Oppimisparadigmat
Myös erilaiset oppimisparadigmat ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Näistä paradigmoista instruktionaalinen paradigma on selkeästi opettavainen sekä neuvova suuntaus, revelatorinen paradigma on paljastava suuntaus, konjekturaalinen paradigma on olettava suuntaus ja emansipatorinen paradigma on vapauttava suuntaus. Opettavaisessa suuntauksessa tietokonetta pidetään ”kaikkitietävänä kontrolloijana ja tuomarina”. Paljastavassa suuntauksessa tietokoneen rooli on altavastaajan rooli ja vapauttavassa suuntauksessa tietokone on kuin työkaveri ja apulainen, jota voidaan käyttää esimerkiksi ymmärtävänä yksityisopettajana. Mikä näistä paradigmoista sopii mielestäsi parhaiten nykyaikaiseen yksilöllisyyttä korostavaan oppimisnäkemykseen? Millaista paradigmaa sinä edustat? Olisiko sinulla vielä kehitettävää opetuksessa, jotta sitä voitaisiin kutsua älykkääksi tietokoneavusteiseksi opetukseksi opettajakeskeisen tietokoneavusteisen opetuksen sijaan?